Perunkirjoitus – hyvä tietää

Seuraava tiivistetty esitys on tarkoitettu ennen kaikkea auttamaan perunkirjoituksen tilaajaa ymmärtämään, mitä perunkirjoituksen toimittamiseen kuuluu, osatakseen arvioida sen vaatimaa aikaa, työmäärää ja siihen tarvittavaa ammattitaitoa. Tämä esitys ei yritäkään olla tyhjentävä opas. Samoista asioista on kirjoitettu hyllymetreittäin oikeustieteellistä kirjallisuutta, eikä tarkoitukseni ole kilpailla sen kanssa!

Yksinkertaisimmillaan perunkirjoituksen toimittaminen on veroilmoituksen täyttämiseen rinnastuva työ, joka on enemmän kirjanpitoa kuin juridiikkaa. Mutkikkaimmillaan se on sukututkimusta, perintöoikeutta ja riidansovittelua yhdistelmänä, joka vaatii juridista ammattitaitoa – kirjanpitoa unohtamatta.

Jos pesän osalliset eivät ole valmiita hoitamaan asioita sovussa ja yhteisymmärryksessä, hankkikaa saman tien juristi tekemään perunkirjoitusta. Tarvitsette – osallisten lukumäärästä riippuen – heitä vielä monta muutakin ennen kuin pesä on jaettu. Jos pesä on osallisten suhteen yksinkertainen ja osalliset pystyvät hyvään yhteistyöhön perunkirjoituksen toimittaminen ei edellytä oikeustieteellistä tutkintoa – osaamista se toki vaatii.

Perunkirjoitus on ennen kaikkea kuolinpesän veroilmoitus perintöveron määräämistä varten. Lisäksi perukirjalla on tärkeä merkitys virallisena asiakirjana, jossa todetaan pesän osalliset ja pesään kuuluva omaisuus. Tämän takia mm. pankit, maanmittauslaitos ym. tahot, jotka käsittelevät kuolinpesälle kuuluvaa jaon kohteena olevaa omaisuutta, haluavat sen käyttöönsä dokumentiksi josta voidaan todeta, keillä on oikeus edustaa kuolinpesää, hoitaa sen asioita ja lopulta myös oikeus jakaa omaisuus keskenään.
Tavallisesti osallisia on useita, joten kuolinpesän edustaminen edellyttää joko kaikkien osallisten allekirjoituksia tai sitä, että osalliset valtuuttavat jonkun keskuudestaan tai muun valitsemansa asiamiehen hoitamaan kuolinpesän asioita.
Perunkirjoitus ja perinnönjako ovat kaksi eri asiaa, jotka vain välillisesti liittyvät toisiinsa. Huomaa, että vain perunkirjoituksen toimittamisella on määräaika – kolme kuukautta vainajan kuolemasta. Pesän jakoa ei periaatteessa tarvitse koskaan tehdä, joskin pesän pitäminen pitkään jakamattomana on yleensä epätarkoituksenmukaista ja jakoa ei siksi kannata tarpeettomasti viivyttää. Älä kuitenkaan lykkää perunkirjoituksen toimittamista siksi, että jaosta ei ole päästy yksimielisyyteen – se on aivan tarpeetonta ja kostautuu turhana kiireenä tai pahimmassa tapauksessa viivästyksestä aiheutuvina veronkorotuksina.

Sukuselvitys

Perunkirjoitus alkaa sukuselvityksen laatimisella. Sukuselvityksessä todetaan virallisista dokumenteista eli väestökirjanpidon asiakirjoista, ketkä ovat vainajan perillisiä. Sukuselvityksen tärkein asia ei ole se, että vainaja on kuollut – sen tiedämme jo ja se selviää paitsi kuolintodistuksesta myös sen rekisteriviranomaisen toimittamasta dokumentista, joka hoiti väestörekisteriä vainajan kuolinhetkellä. Tärkeintä on, että sukuselvityksestä käy ilmi, koska ja missä hän mahdollisesti on saanut lapsia ja mitä heille on sen jälkeen tapahtunut.

Tämän takia sukuselvityksen on oltava aukoton vainajan 15 v iästä alkaen. Tavallisin puute sukuselvityksissä on, että vainajan nuoruusvuosien dokumentaatiossa on puutteita. Nykyinen rekisteriviranomainen (Väestörekisteri tai Ev. lut seurakuntien keskusrekisteri) toimittaa kätevän yhteenvedon siitä aineistosta, joka heillä on käytössään, mutta se ei valitettavasti läheskään aina kata vainajan koko elämää 15 v iästä eteenpäin. Tätä aineistoa on usein täydennettävä erikseen tilattavilla rekisteriotteilla vainajan aikaisemmista seurakunnista tai muilta rekisterinpitäjiltä.

Ulkomailla asuminen ei ole mikään syy jättää aukkoja sukuselvitykseen. Kaikissa sivistysmaissa on väestörekisteri, joka toimittaa vastaavia dokumentteja. Lisäksi sukuselvityksestä täytyy voida todeta, että kaikki perilliset edelleen elävät tai jos näin ei ole, ketkä ovat heidän sijaansa tulevat perilliset (lähtökohtaisesti rintaperilliset eli lapset).

Yksinkertaisimmillaan sukuselvitys on yhden rekisteriviranomaisen laatima tiivis yhteenveto. Mutkikkaimmillaan se on sukututkimus, joka ulottuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Varaa sukuselvityksen laatimiseen riittävästi aikaa – se voi olla hidas työ. Erityisesti jos vainaja on elänyt nuoruusvuosiaan luovutetussa Karjalassa, jonka väestökirjanpitoa tuhoutui paljon sodassa, hän on ollut virassa, joka on kuljettanut häntä useilla paikkakunnilla tai ulkomailla kuten sotilaat, papit ja diplomaatit tapaavat olla, joku rintaperillistä on jo kuollut tai vainajalla on ollut useita avioliittoja ja myös lapsia niistä, on syytä varautua siihen, että sukuselvitys ei välttämättä ole yksinkertainen perustapaus.

Omaisuusluettelo

Rinnan sukuselvityksen kanssa on viivytyksettä ryhdyttävä laatimaan luetteloa vainajan omaisuudesta. Yhteisen omaisuuden osalta oletusarvoisesti katsotaan, että omaisuus on 50/50 omistettua ellei nimenomaisesti voida toisin osoittaa. Jos vainajalta jäi leski ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen myös lesken kaikki omaisuus on merkittävä perunkirjoitukseen. Tämä tehdään vain siksi, että näistä laskelmista määritellään se, paljonko leski mahdollisesti saa avio-oikeuden nojalla tasinkoa pesästä tai maksaa (vapaaehtoista) tasinkoa omille perillisilleen. Tällä laskelmalla on siis merkitystä myös siinä tapauksessa, että leski on ainut perillinen, mikä on normaali tilanne lapsettoman avioparin kohdalla.

Periaatteessa omaisuusluettelot voidaan laatia pankkien ja omaisuudenhoitajien säännöllisten tiliotteiden avulla, jos tiliasema voidaan luotettavasti määritellä vainajan kuolinpäivän päättävän saldon mukaan. Käytännössä on järkevää tilata pankeilta erikseen laadittava laskelma, johon merkitään myös mahdolliset kertyneet, mutta ei vielä maksetut korot kuolinpäivän tilanteen mukaan. Mikäli omaisuuteen sisältyy julkisesti noteerattuja arvopapereita, käytetään edellisen noteerauspäivän arvoja, mikäli kuolinpäivä ei ollut noteerauspäivä. Osakkeiden arvostukseen käytetään päättävää ostonoteerausta. Valuuttamääräiset arvot arvostetaan kuolinpäivän tilivaluutan ostokurssiin.
Kiinteistöjen arvoja on huomattavasti vaikeampaa arvioida perunkirjoitukseen. Perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa ei välttämättä tarvitse käyttää samoja arvoja ja jos jako tehdään huomattavasti myöhemmin kuin perunkirjoitus, on luonnollista, että arvot muuttuvat. Jos kuitenkin perinnönjaon ja perunkirjoituksen ajallinen etäisyys ei ole merkittävä, on hyvä lähteä siitä, että kiinteistöt myös jaetaan sillä arvolla, jota on käytetty perunkirjoituksessa.
Kiinteistöjen arvosta ei ole pakko teettää asiantuntijan hinta-arviota, mutta jos osallisia on useita ja erityisesti jos jako toteutetaan niin, että kiinteistöä ei jaeta symmetrisesti tai siitä ei muodosteta yhteisomistusta, on syytä perustaa hinta-arvio mahdollisimman luotettavaan asiantuntija-arvioon. Kiinteistövälittäjän näkemättä antama arvio ei ole tällainen. Omakotitalokiinteistön kyseessä ollen myös kuntokartoituksen teettämistä kannattaa vakavasti harkita, mikäli rakennuksen arvo on kokonaisuuden kannalta huomattava tai jos se joka tapauksessa on tarkoitus myydä. Vaikka nämä arviot – erityisesti kuntokartoitus – ovat melko kalliita, ne ovat paras (joskaan ei aukoton) tapa välttää riitoja aiheuttavia arvostusongelmia.
Tavanomaista koti-irtaimistoa ei tarvitse arvostaa perunkirjoitukseen. Kaikki finanssisijoitukset on kuitenkin merkittävä, olivatpa ne miten pieniä tahansa. Myös osuuskauppojen ja vähä-arvoisten perheyhtiöiden osuudet.

Arvokkaita taide- tai antiikkiesineitä ei katsota tavanomaiseksi koti-irtaimistoksi. Ne on merkittävä perunkirjoitukseen. Huomaa myös, että tällaisten esineiden jättäminen pois perunkirjoituksesta on osallisten kannalta hyvin epäviisasta. Jos arvotaulua tms. haluaa myydä, ensimmäinen kysymys minkä huutokauppakamari tai kunniallinen antiikkikauppias esittää on ”Mistä tämä esine on peräisin?”. Jos se on merkitty perunkirjoitukseen, sinulla on todiste, että olet esineen laillinen omistaja. Jos ei ole, voit olla aika heikoilla jäillä.

Taide-esineissä ns. provinienssi eli esineen todennettavissa oleva historia on aina esineen arvoa tukeva tekijä. Se että taulusta on maksettu pari kymppiä perintöveroa voi olla hyvä investointi, kun myyt sitä ja voit esiintyä luotettavana myyjänä parhaassa markkinapaikassa sen sijasta, että joudut etsimään sellaisen ostajan, joka ei ole niin tarkka teoksen alkuperästä.
Yleensäkin perunkirjoitukseen merkittävistä arvoista on sanottava, että sellaisen omaisuuden arvoa, joka on joka tapauksessa tarkoitus myydä, ei pidä vähätellä perunkirjoituksessa. Perintöverotusarvo on myös perillisen vähennyskelpoinen hankintameno omaisuutta myytäessä. Luovutusvoittovero on huomattavasti korkeampi, kuin 1. perintöveroluokan perintövero. Jos rintaperilliset yrittävät säästää perintöverossa vähättelemällä perityn omaisuuden arvoa perunkirjoituksessa, he saavat maksaa tuplaveron luovutusvoittoveron muodossa myydessään omaisuutta.
Kiinteistöjen ohella kaikki muukin sellainen omaisuus, joka on merkitty johonkin viranomaisrekisteriin on hyvin tärkeää saada mukaan perunkirjoitukseen olipa se miten vähäarvoista hyvänsä. Muuten on odotettavissa ongelmia heti, kun tällaista omaisuutta halutaan myydä tai muuten hallinnoida. Tällaista omaisuutta ovat rekisteröidyt ajoneuvot ja niiden perävaunut, veneet ja muut alukset sekä kaikki luvanvaraiset ampuma-aseet.
Omaisuusluettelossa aivan yhtä tärkeitä kuin omaisuuserät ovat vainajan velat. Kaikki velat: Pankkilainat, yksityiset velat, osamaksuvelat, luottokorttivelat, luottolimiitit (myös siinä tapauksessa että ne eivät ole käytössä) ja takausvastuut on huolellisesti eriteltävä perunkirjoituksessa.

Leasing sopimuksella hallinnoitua omaisuutta ei saa merkitä vainajan omaisuutena perunkirjoitukseen, se kuuluu leasingsopimuksen tehneelle rahoitusyhtiölle. Tällaisten sopimusten olemassaolo on todettava perunkirjoituksessa, mutta itse omaisuutta ei saa sekoittaa vainajan henkilökohtaiseen omaisuuteen. Tyypillisesti puhutaan ajoneuvoista.

Jos vainajalla on tallelokero se on avattava ja sen sisältö luetteloitava. Vain sellaiset esineet, joilla on taloudellista arvoa merkitään omaisuusluetteloon, mutta koko lista on tapana liittää perunkirjoituksen liitteisiin. Mikäli tallelokerossa on koruja tai hopeaesineitä, on syytä varata mukaan tilaisuuteen kamera ja vaaka sekä merkitä jalometalliesineiden painot listaan. Luetteloinnin voi tehdä kuka tahansa pesänosallisten valtuuttama henkilö. Asianomainen pankki varaa kaksi omaa edustajaansa tällaiseen tilaisuuteen ja kaikki allekirjoittavat pöytäkirjan. Tässä tilaisuudessa lokerosta ei oteta mitään pois paitsi mahdollisesti siellä oleva testamentti, jonka perunkirjoituksen hoitava henkilö tavallisesti tässä vaiheessa ottaa haltuunsa ja kopio laitetaan tilalle tallelokeroon.
Henkivakuutuksia ei merkitä varsinaiseen omaisuuteen, koska ne noudattavat perintöveron suhteen omia sääntöjään. Henkivakuutuksesta tehdään erillinen maininta perunkirjoitukseen ja tähän merkitään vakuutuksesta maksettava kuolemantapauskorvaus ja edunsaajat. Henkivakuutuskorvauksen ei myöskään tarvitse odottaa perunkirjoituksen valmistumista, jos edunsaajat on nimetty siihen. Jos taas edunsaajamääräyksenä on ”perilliset” tai ”kuolinpesä” vakuutusyhtiö haluaa perunkirjoituksen ennen korvauksen maksamista.

Perilliset

Ihmisellä on oikeus määrätä testamentilla omaisuutensa tai osa siitä myös aivan muille kuin lakimääräisille perillisilleen. Perunkirjoituksessa on todettava, onko vainajalla testamenttia ja mikä on sen sisältö. Testamentin salaaminen tai hävittäminen on rikos, josta on rikosoikeudellisen seuraamuksen ohella seurauksena oman perintöosuuden menettäminen. Tämä edellyttää kanteen nostamista, mutta sellainen kanne kyllä menestyy oikeudessa.

Testamentti

Jos vainajalla on testamentti, se on annettava todisteellisesti tiedoksi kaikille lakimääräisille perillisille. Käytännössä tämä tapahtuu toimittamalla heille kopio testamentista ja pyytämällä heiltä siihen kuittaus, että he hyväksyvät testamentin eivätkä moiti sitä. Kun kaikki lakimääräiset perilliset ovat hyväksyneet testamentin sen sanotaan olevan lainvoimainen eli toimeenpanokelpoinen.

Kenenkään ei pidä jättää testamenttia hyväksymättä vain siksi, että hän ei pidä siitä. Testamenttia voi moittia vain siinä olevien virheiden takia – ei siksi että vainajan viimeinen tahto ei miellytä perillistä. Käytännössä testamentin moitekanne voi menestyä vain, jos testamentissa on muotovirheitä tai se on syntynyt arveluttavissa olosuhteissa: Se ei esimerkiksi ole oikein allekirjoitettu ja oikeaksi todistettu, sen sisältö on epäselvä tai tulkinnanvarainen tai jos on perusteltua syytä väittää, että testamentti on syntynyt painostuksen tai viettelyn tuloksena, eikä siksi edusta vainajan oikeaa tahtoa.
Edellisestä huolimatta rintaperillisellä on kuitenkin oikeus esittää lakiosavaatimus, jos testamentti loukkaa hänen lakiosaansa. Tästä on syytä tehdä merkintä asiakirjaan, jolla vahvistaa saaneensa tiedon testamentista.

Mikäli testamenttiin sisältyy omaisuutta, johon vainajalla ei ole testamenttausvaltaa, hän esimerkiksi on merkinnyt testamenttiinsa omaisuutta, johon hänellä on vain käyttö- tai hallintaoikeus tai sellaista itse testamentilla saamaansa omaisuutta, johon sisältyy alkuperäisen testaattorin toissijaismääräyksiä, testamentti sinänsä on pätevä, mutta sitä toimeenpantaessa näitä omaisuuseriä ei voida jakaa testamentin mukaan. Käyttöoikeudet päättyvät oikeudenhaltijan kuollessa ellei niitä nimenomaan ole määrätty periytyviksi ja alkuperäisen testamentintekijän antamaa toissijais-määräystä on kunnioitettava.

Testamentti on aina esitettävä perunkirjoitustilaisuudessa alkuperäisenä. Kopio ei ole testamentti lainkaan, koska testamentintekijän kannalta testamentin hävittäminen on hyväksyttävä tapa peruuttaa testamentti. Jos käytettävissä on vain kopio, on – ellei ole hyvin vahvaa näyttöä muille olettamille – katsottava, että vainaja on mitätöinyt testamenttinsa eikä sitä ole enää olemassa. Jos on syytä olettaa että testamentti on olemassa, yhtään kiveä ei saa jättää kääntämättä sen löytämiseksi.

Näiden ongelmien välttämiseksi testamentin tekijän on syytä säilyttää testamenttiaan tallelokerossa tai pankin arvopaperisäilytyksessä, josta se varmasti löydetään. Mikäli ei nimenomaan haluta salata testamenttia edunsaajalta, on järkevää kertoa testamentinsaajalle testamentin olemassaolosta. Jos näin tekee, on sitten myös syytä mainita hänelle siihen mahdollisesi tekemistään muutoksista tai testamentin peruuttamisesta.
Jos testamentissa on määrätty sille toimeenpanija, hän käytännössä ottaa hoitaakseen perunkirjoituksen ja perinnönjaon järjestelyt.

Kutsu perunkirjoitustilaisuuteen

Kaikki lakimääräiset perilliset ja testamentinsaajat sekä mahdollinen leski on kutsuttava perunkirjoitustilaisuuteen. On heidän oma asiansa haluavatko he olla paikalla, lähettää edustajansa tai tyytyä läsnäolijoiden päätöksiin, mutta kaikilla on oltava tieto perunkirjoituksen ajasta ja paikasta ja tieto on toimitettava niin hyvissä ajoin etukäteen, että osallisilla ainakin periaatteessa on mahdollisuus järjestää läsnäolonsa tai lähettää edustajansa. Jos pienintäkään epäilystä jää siitä, että kaikki ovat saaneet kutsun, on järkevää lähettää se kirjattuna kirjeenä. Kuolinpesä ei ole velvollinen maksamaan osallisten matkakuluja.
Jos perunkirjoitustilaisuuteen osallistuu osallisten edustajia eli joku toisen puolesta tai joku edustaa testamentinsaajana olevaa yhteisöä, hänellä tulee olla valtakirja ellei yhteisön edustaja ole myös sen virallinen edustaja. Tämä hänen tulee osoittaa tämä yhdistys/säätiörekisteriotteella.

Kuka perunkirjoituksen tekee?

Perunkirjoituksen laatii kaksi uskottua miestä, joiden tulee nauttia kaikkien pesän osallisten luottamusta. Käytännössä menettely on, että toinen näistä uskotuista miehistä konkreettisesti laatii perunkirjoituksen ja toinen osaltaan hyväksyy ja allekirjoittaa sen. Molempien tulee olla henkilökohtaisesti paikalla perunkirjoitustilaisuudessa. Uskotuille miehille ei ole jääviysesteitä. Myös pesän osallinen voi toimia uskottuna miehenä, jos se vain muille osallisille sopii.

Perunkirjoitukseen nimetään pesän ilmoittajaksi se henkilö, joka parhaiten tuntee pesän asiat. Hänen ei tarvitse olla pesän osallinen. Tämä edellyttää kuitenkin ko. henkilön suostumusta. Pesän ilmoittaja vastaa siitä, että perunkirjoitukseen tulee merkittyä kaikki se omaisuus, joka siinä tulee olla. Uskotut miehet vastaavat siitä, että se on mahdollisimman oikein arvostettu. Uskotut miehet eivät siis periaatteessa kanna vastuuta siitä, jos perunkirjoituksesta puuttuu jotain. Tämän takia vähintään pesän ilmoittajan tulee käydä perunkirjoituksen luonnos huolellisesti läpi ja huomauttaa mahdollisesti havaitsemistaan puutteista. Pesän ilmoittaja allekirjoittaa perunkirjoitukseen vakuutuksen siitä, että hän on ilmoittanut kaiken tiedossaan olevan omaisuuden. Hänen on oltava vaadittaessa valmis vannomaan pesäluettelo oikeaksi oikeudessa, jos esimerkiksi pesän velkojat näin vaativat.

Tasinko ja lakiosavaatimus

Kuten alussa todettu, perunkirjoituksella on vain välillisesti tekemistä perinnönjaon kanssa eikä sitä pidä tarpeettomasti viivyttää sen takia, että jaosta ei olla päästy sopimukseen. Koska perunkirjoitus on ennen kaikkea veroilmoitus, on kuitenkin eräitä jakoon liittyviä asioita, joita on yleisellä tasolla kommentoitava perunkirjoituksessa, jotta osalliset ja heidän perintöveronsa voidaan määritellä.
Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että mikäli aviopuolisot eivät ole keskinäisellä sopimuksella (avioehdolla) muuta sopineet, vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada pesästä tasinkona verottomasti määrä, joka vastaa puolta puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta vähennettynä lesken omalla omaisuudella. Tasingolla käytännössä puolisoiden omaisuudet tasataan ennen varsinaista perinnönjakoa. Kuitenkin jos leski on rikkaampi puoliso, hänellä ei ole mitään velvollisuutta maksaa tasinkoa perillisilleen. Hän voi halutessaan tehdä niin, ja tämä voi joskus olla verosuunnittelullisesti hyvin järkevää, mutta tämä on täysin lesken päätettävissä oleva asia. Perillisillä ei ole mitään oikeutta vaatia tasingon maksamista.

Jos leski haluaa maksaa vainajan perillisille (tyypillisesti siis omille lapsilleen) tasinkoa, se on heille perintöveron alaista. Vähemmän omistavalla leskellä on lähtökohtaisesti oikeus saada tasinkoa ja hän ei maksa siitä perintöveroa. Hänen ei ole pakko sitä ottaa, mutta jos hän kieltäytyy tasingosta, se on merkittävä perukirjaan.
Jos vainajalla on testamentti, joka leikkaa lakimääräisten perillisten perintöosaa, nousee esiin kysymys lakiosavaatimuksesta. Jos joku perillisistä katsoo että testamentti loukkaa hänen lakiosaansa hänellä on oikeus vaatia lakiosaansa eli puolta siitä, mihin hän olisi oikeutettu ellei testamenttia olisi. Tästä tehdään merkintä perunkirjoitukseen, jotta verottaja pystyy ottamaan näin muodostuvan summan huomioon perintöveroa määrättäessä. Perunkirjoituksessa ei oteta vielä kantaa siihen, miten lakiosavaatimus toteutetaan.

Ulkomailla olevat kiinteistöt

Vain Suomessa olevista kiinteistöistä maksetaan perintöveroa Suomeen. Ulkomailla olevista kiinteistöistä on yleensä tehtävä erillinen perunkirjoitus siinä maassa, jossa ne sijaitsevat. Tähän tarvitset paikallisen asiantuntijan – yleensä juristin. Varaudu siihen, että kustannukset ovat omaisuuden arvoon nähden suhteettomat suomalaiseen hintatasoon verrattuna ja aikaa menee moninkertaisesti se mikä meillä. Tämän takia ulkomaisista vapaa-ajan kiinteistöistä olisi hyvin järkevää hankkiutua eroon ennen kuolemaa tai ne kannattaisi lahjoittaa tai myydä lapsilleen jo eläessään. Aina tämä toki ei ole mahdollista, kun viikatemies tunnetusti ei aina ilmoita tulostaan etukäteen.

Allekirjoitukset

Perunkirjoituksen allekirjoittavat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet. Pesän ilmoittaja myös antaa asiakirjassa vakuutuksen siitä, että hän on ilmoittanut kaiken tiedossaan olevan pesän omaisuuden eikä ole tahallisesti jättänyt mitään pois. Uskotut miehet vakuuttavat arvioineensa omaisuuden arvon parhaan kykynsä mukaan oikein.

Paikalla olevilta osallisilta voidaan ottaa allekirjoitus perunkirjoitukseen. Tämä on paras todiste siitä, että he olivat vaaditulla tavalla saaneet tiedon perunkirjoituksesta. Nämä allekirjoitukset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä ja perunkirjoitus on pätevä, vaikka yksikään osallinen ei olisi sitä allekirjoittanut, kunhan he ovat saaneet tiedon siitä missä ja koska perunkirjoitus pidetään.

Mitä sille tehdään?

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta verohallinnolle. Verottaja ei enää vaadi alkuperäistä kappaletta itselleen, vaan heille riittää siitä kopio. Käytännössä verottaja arkistoi aineistot elektronisesti ja hävittää saamansa paperiaineistot. He eivät myöskään halua sukuselvitystä tai tositejäljennöksiä perunkirjoituksen liitteenä. Sopikaa kuka perillistä ottaa haltuunsa ”master kappaleen” perunkirjoituksesta ja ohjeistakaa perunkirjoituksen toimittajaa liittämään siihen kaikki alkuperäiset liitteet.

Noudata verottajan antamia postitusohjeita osoitteen suhteen. Löydät ne mm www.vero.fi palvelusta. Samassa osoitteessa on myös perintöverolaskuri, jolla voit etukäteen laskea perintöveron määrän.

Perintöveropäätös ja sen aikataulu

Verohallinto tekee perunkirjoituksen perusteella perintöveropäätöksen ja toimittaa sen kullekin osalliselle erikseen. Päätöksen mukana on kunkin henkilökohtainen maksuohje (verojen maksutosite). Kuitenkin mikäli perintöveroa ei lainkaan määrätä maksettavaksi, ilmoitus voidaan toimittaa vain perunkirjoituksessa mainitulle yhteyshenkilölle.

Veropäätösten valmistuminen on varsin hidasta. On hyvin tavallista, että päätöksen saaminen voi viedä lähes vuoden. Lisäksi veroilla on myös maksuaikaa. Vero määrätään maksuun kahdessa erässä. 1. erän eräpäivä on 3 kk päätöksen valmistumisesta. 2. erän eräpäivä on kaksi kk ensimmäisen eräpäivän jälkeen.

Jäikö jotain pois?

Ei ole mitenkään harvinaista että perunkirjoituksista jää pois jotain. Se ei ole erityinen ongelma, varsinkin jos puute havaitaan ennen verotuspäätöksen tekemistä. Tärkeintä on, että havaituista puutteista tai virheistä ilmoitetaan viipymättä. Koska perunkirjoitukset arkistoidaan julkisiin arkistoihin ja niitä saatetaan periaatteessa käyttää sukupolvienkin jälkeen asioiden selvittämiseen, on syytä korjata myös sellaiset virheet, joilla ei ole varsinaisesti merkitystä itse veron määräämisen kannalta, jos ne kuitenkin ovat muuten merkittäviä.
Pieniä puutteita voidaan korjata uskottujen miesten allekirjoittamalla ilmoituksella, jossa pyydetään verottajaa lisäämään pesäluetteloon puuttuvat asiat perintöveropäätöstä tehtäessä. Jos korjaus on suuri, tehdään erillinen täydennysperunkirjoitus, joka noudattaa samoja muotomääräyksiä kuin varsinainen eli tilaisuudesta ilmoitetaan kaikille osallisille ja asiakirjan allekirjoittavat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet.

Virallinen osallisvahvistus

Verohallinto ei periaatteessa kanna vastuuta siitä, että sukuselvitys on oikein laadittu. Veropäätöstä ei siis voi käyttää todisteena siitä, että perunkirjoitus on oikein.

Maistraatti tekee pyydettäessä virallisen asiakirjan, jossa se vahvistaa perunkirjoituksen osalliset. Tällainen vahvistus maksaa 80 € ja sen tilaaminen on järkevää erityisesti jos sukuselvitys on ongelmallinen tai perunkirjoitus joudutaan kääntämään vieraalle kielelle. Osallisvahvistus säästää paljon käännöskuluja, kun paksun sukuselvitysnivaskan sijasta tarvitsee kääntää vain yksisivuinen virallinen asiakirja. Myös jos perunkirjoitusta käytetään ulkomailla esim. siellä olevan omaisuuden selvittämiseen, kannattaa tilata virallinen osallisselvitys ja siihen ns. apostille asiakirja, joka selvittää ulkomaiselle viranomaiselle Maistraatin aseman viranomaisena, jolla on oikeus antaa tämä lausunto.